loppiaisen tietämissä

Niin on loma vietetty ja arkeen palattu. Loppiasviikonloppuna ehdittiin vielä Laten kanssa puuhailemaan. Lauantaina päätin pitkästä aikaa laittaa länget kaulalle ja katsoa samalla, miten pikkuinen reagoi mäkivöihin. Odotetusti ei juuri mitenkään. Valjastus sujui kentällä irrallaan mallikkaasti. Ensimmäisestä ympyrästä pysähdys aiheutti pientä steppausta mäkivöistä johtuen, mutta sitten sekin asia oli selvitetty. Muutama ympyrä käynnissä ja ravissa, sitten ohjilla sivulta ja takaa ajaen. Late on niin herkkä sekä kehon asennoille että ohjasotteille, että kuvaaminen kouluttaessa on haasteellista, lopputuloksena kumpikin kärsii, sekä koulutuksen että videon laatu. Siksipä iloksenne vain hyvin lyhyt pätkä.

Sunnuntaina Ömpällä oli monipuolinen työpäivä: Ensin se sai olla valjastusopetuksen mallikappaleena. Sitten Sisu ja Late pääsivät kumpikin vuorollaan reen perään kahlaamaan hankea, jota onkin tänä vuonna ihan kiitettävästi. Sen jälkeen haettiin pellon reunasta havut ja pajut tallin pihaan. Seuraavaksi vaihdettiin reki vetokarttuun ja kiskottiin hangen läpi rehupaali myös tallin pihaan. Loppukävelyksi vielä vähän talutusratsastusta. Ihan hyvä reilu tunteroinen liikutusta.

Illalla sitten otin Laten mukaan koiran lenkitykseen, se kolmen kilometrin kävely, minkä shelttivanhus Vekku vielä jaksaa kävellä. Late käveli pää nuokkuen koko narun mitan päässä melkein koko matkan, havahtui oikeastaan vain yhden postilaatikon kohdalla huomatessaan koristehavut, jotka olisivat pojun mielestä olleet oiva välipala. Ihan loppumatkasta tuli vastaan autokin, ensimmäinen varmaan vuoteen pimeällä. Mutta eipä Late tuostakaan muuta tuumannut, kuin että "häikäisee, pitää pysähtyä, kun ei nää eteensä".
Tästä viikonlopusta lähtien Late alkoi saada rypsirouhetta valkuaislisäksi, joten se pääsi kävelyn jälkeen tallikäytävälle syömään. Eikä haitannut vaikka käytävä oli koko lailla illan ja seuraavan aamun heinäsäkkien valloittama. Sankoa hakiessani se suoritti laatutarkastusta eri säkeillä...